Aikaeroilua

Lopulta Reykjavikissa perhe oli jälleen koossa ja voitiin jatkaa matkaa rapakon taakse kohti Pohjois-Amerikkaa.

Lopulta yli kahdenkymmenen istuskelu-ja panikoimistunnin jälkeen oltiin perillä Kanadassa. Olo oli muutaman vuorokauden valvomisen jälkeen aika metka. Otettiin taksi kentältä ja posoteltiin suoraan majoitukselle. Majoitus oli ihan napakymppi. Kello oli paikallista aikaa noin viisi iltapäivällä, mutta Suomen aikaa oli jo keskiyö. Yritettiin sinnitellä muutama tunti ja sitten nukkumaan. Ensimmäisen yön jälkeen herättiin jo 4.30.

Aika-arosta toipuseen meni useampi päivä. Kello on Kanadassa 7 tuntia jäljessä eli uni olisi maittanut jo viiden/ kuuden aikaan illalla, jolloin Suomessa oli keskiyö. Lapsille rytmin kääntyminen taisi olla vielä hankalampaa. He, kun eivät osaa jäädä sänkyyn pötköttelemään aamuvarhaisella, vaan nousevat samantien päivän tohinaan.

Onneksi ehdin toipuilla muutaman päivän ennen harjoittelun alkua.Tätä suosittelen lämpimästi kaikille tänne vaihtoa harkitseville. Muutama palautumispäivä on ihan ehdoton, ettei tarvitse ihan univelkaisena ja aikaeron humalluttamana astella ensimmäisiin harjoittelupäiviin.