 |
| Työmatkapyöräilyä, mikä herätti työntekijöissä ihmetystä |
Kaarinan olin tavannut jo Turussa, mutta Minnan tapasin ensimmäisen kerran tänään. Iloksemme huomasimme, että lisäksemme saapui vielä yksi opiskelija (Suvi Helsingistä) tänne harjoittelujaksolle. Hoiva-osaston johtaja Kathleen piti meille alkuinfon: Käytiin läpi käytännön asioita ja meille kerrottiin, että koko harjoittelu tapahtuisi seitsemännen kerroksen hoiva-osastolla. Asukkaita siellä on noin 37. Työvuorotoiveita sai esittää ja viikkotuntimäärä olisi 37,5/vko. Täällä on myös mahdollista tehdä yövuoroja sekä pitkiä 12 tunnin päiviä niin halutessaan. Asukkaat puhuivat pääsääntöisesti suomea (englannin lisäksi) ja toivottavaa oli, että me puhuisimme heille myös suomea, jos mahdollista.
Kathleen esitteli hieman taloa. Suomi-Kodin moneen eri kerrokseen mahtuu monenmoista toimintaa, iso osa kerroksista on ikääntyneiden asuntoja, joissa he itsenäisesti asuvat. Alakerrassa on ravintola ja muuta sosiaali-/aktivitettitilaa, sauna, uima-allas ym. Lopuksi käytiin talon ulkopuolella syömässä Suvin, Minnan ja Kaarinan kanssa. Huomenna kaikilla olisi aamuvuoro 6.30-14.30.
 |
| Minna ja minä ekana aamuna |
Toinen päivä olikin sitten jo täyttä työtä. Oma työasu on toivottavaa olla mukana. Mielellään useampi, jos ei halua olla niitä koko ajan pesemässä. Onneksi saatiin muutama lisäkappale todella avuliaan tuntuiselta henkilökunnalta. Täällä työasu voi olla väriltään ja kuosiltaan mikä vain. Niitä myydään paikallisissa halpaketjuissa. Hienoin hoitsun asu, jonka olen tähän mennessä bongannut oli Wonder Woman - printillä. Mun täysin valkoinen koululta saatu työasu oli suoraan sanoen aika old schoolia ja siitä vähän vitsailtiinkin. Yksi asukas luuli minua lääkäriksi.
Meidät jaettiin jokainen eri ryhmään. Mun ryhmä on C-ryhmä, johon kuuluu noin 7 avustettavaa. Tässä ryhmässä on ilmeisesti tarkoitus olla koko harjoittelun ajan, jolloin vähän syvällisempi tutustuminen asukkaisiin ja heidän tarpeisiinsa on mahdollista. Yksi PSW (personal support worker) vastaa tämän ryhmä tarpeista. Sama PSW toimii aina saman ryhmän kanssa. PSW vastaa suomen hoiva-avustajaa. Todellisuudessa monella hoiva-avustajana toimivalla on kotimaassa hankittu sairaanhoitajan koulutus tai tähän verrattava hoiva-avustajaa korkeampi koulutus (jos nyt oikein ymmärsin). Työntekijöiden tausta on siis hyvin värikäs; on filippiiniläisiä, kiinalaisia, nepalilaisia, iranilaisia ja virostakin työntekijä. Vielä on hieman epäselvää mitä paikallinen lähihoitaja PRN (practical registered nurse) tekee ja mikä on RN:n (registered nurse) toimenkuva. Hoiva-avustajat täällä tekevät kuitenkin sen perushoidollisen työn eli asukkaan pesut, suihkutukset, pukemisen, siirrot sängystä pyörätuoliin, syöttämiset, vessatukset ym. Lääkkeisiin he eivät koske, se on paikallisen lähihoitajan/sairaanhoitajan vastuulla. Samoin hoidolliset toimenpiteet esim. haavanhoito kuuluvat ilmeisesti lähihoitajille tai sairaanhoitajille. Täällä on erikseen myös aktiviteeteista/hengellisistä asioista vastaava henkilö, kuntoutuksesta vastaava henkilö sekä sosiaalityöntekijä. Lisäksi vapaaehtoistoiminnalla (mikä on täällä hyvin suosittua) on oma koordinoijansa. Jos oikein ymmärsin, jopa lukio-opintoihin sisältyy 40 tuntia vapaaehtoistyötä.
Toivottavasti ajan kuluessa myös toimenkuvat avautuvat hieman enemmän ja voihan olla, että jotkut asiat ovatkin hieman toisin, kuin olen näin alussa ymmärtänyt.
Ensimmäinen päivä meni siis lähinnä tarkkailijan asemassa. Päivän päätteeksi olin niin infoarmaatioähkyssä, että lähdin joka kerta väärään suuntaan käytävää, mennessäni taukotilaan. Kaikki ovikoodit, asukkaiden ja työntekijöiden nimet ja kasvot vain pyörivät yhtenä kaaoksena mielessäni. Olo oli aika voimaton ja sulateltavaa riittäisi pitkäksi aikaa.
 |
| Suomi-Koti ensimmäisenä harjoittelupäivänä 4.3.2019 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti